Saden sijoituskoti

(Teksti Saden kodilta)

Kissanpentuja sylin täydeltä!

Lapsemme olivat pitkään haaveilleet kissanpennuista. Kun sitten ystävän kautta kuulimme sijoituskissamahdollisuudesta, tartuimme siihen. Meille muutti pieni valkoharmaa persoonallisuus nimeltään Sade. Seurailtuamme puolitoista vuotta Saden oivalluksia ja kasvua pennusta tiineysikään, olikin käsillä se sovittu hetki, kun hän lähti sulhasen luokse. Alkoi odotusaika. 65 päivää hurahti ihmeen nopeasti ja toimelias kisumamma ei paljoa etukäteen ilmoitellut synnytyksestä, vaan asetuttuaan pentupesään olikin pian ensimmäinen pikkuinen jo ulkona. Synnytys oli jännittävää ja samalla tuntui ihmeellistä nähdä, miten "tyhjästä" ilmestyi eläviä kissanpentuja! Sijaiskissasysteemissä tykkäsimme erityisesti siitä, että saimme olla mukana kokemassa jotain tällaista, mutta päävastuu oli kuitenkin kasvattajalla. Hän hankki etukäteen kaikki tarvittavat vermeet sekä synnytykseen että sen jälkeiseen pentuaikaan. Kasvattaja neuvoi tarvittaessa ja oli fantastisena apuna kaikessa mahdollisessa – kuitenkin erittäin hienotunteisesti ja kunnioittaen. Hän myös hoiti kaiken paperityön liittyen pentuihin ja hankki jokaiselle hyvän kodin, mikä tuntui näin "synnytysperheenä" hyvältä, koska kyllähän pentuihin 14 viikon aikana ehtii kiintyä.

Mitä me sitten teimme? Nautimme aluksi tietysti pikku Sadesta, mutta ennen kaikkea hoivasimme kauan haaveilemiamme vastasyntyneitä. Punnitsimme, syötimme, siivosimme ja katselimme niiden kasvua. Kun pennuilla alkoi olla ikää ja vauhtia, oli myös heidän aktivoimisensa osa arkea.

Kun pentujen lähdön hetki koitti, oli se kyllä haikea momentti. Mutta samalla luonto on itse asettanut jonkinlaisen luonnollisen irtautumisajankohdan paitsi pennuille myös "heidän" ihmisilleen. Jopa emo vaikutti olevan valmis pentujen lähtöön: Parina päivänä ennen pentujen kotiuttamista Sade-emo nuoli ja imetti vielä jokaisen pentunsa, vaikka oli heidät jo aiemmin kokonaan vieroittanut nisiltä.

Jälkikäteen kokonaisuutta ajatellessa pentujen syntymä ja arki oli kasvattajan tukemana turvallinen ja hieno kokemus. Emon mourut ja merkkailu ennen tiineyttä vähän rasittivat, mutta kun tiesi mihin se johtaa, senkin sieti. Kohta onkin tiedossa jo toiset pennut – niitä jo taas odottelemme! Sade-emosta itsestään on tullut meille tärkeä ja rakas perheenjäsen.

Kiitos Laura ja ArcticSnowflakes upeasta yhteisestä retkestä!

¨¨¨Saden (FI*Itäruusun Dolce Vita Aamu Viima) sijoituskoti